Kivi on painava, multainen ja lämmin, puristan sormeni sen ympärille. Tiukennan otetta kivestä, nostan käden ylös taivutan hiukan taakse. Kunnon repäisy ja kivi lentää räsähtäen ja kolahtaen kauas pusikkoon. Jokaisen kivenheiton jälkeen mietin, että tuleeko vielä sukupolvi joka kerää uudelleen samat kivet jotka jo kerran olen pellosta raivannut. Ehtymätön luonnonvara, näin totean joka kevät kun kylvöjen jälkeen suunnistan pellolle kivien keruuseen.
Tänä vuonna ilmat ovat suosineet maanviljelijää. Ensimmäiset kylvökoneet bongasin jo huhtikuun viimeisellä viikolla Lapualla. Vain parina päivänä sateet ovat keskeyttäneet kylvötyöt, jotka nyt alkavat olla loppusuoralla maakunnassamme. Keväällä on aina yhtä mahtava, jopa harras tunnelma kun kylvökone pudotetaan ensimmäisen kerran maahan, hiljennyn ja toivon että kaikki menisi nappiin.
Leikit on sellaiset kun työtkin
Tänä keväänä jotenkin erityisesti tajuntaani kolahti, että minä olen anoppi. Seuraava ajatus oli, että minkälainen minä anoppina olen? Tästä kaikesta seurasi huikea mielikuvien matka menneisyyteen, omaan anoppisuhteeseen ja pohtimaan millainen on ollut emäntien rooli viimeisen sadan vuoden aikana.
Tämä itsetutkiskelu käynnistyi kun huomasin miniällä kirjan Emäntävoimaa! Kirja on kokoelma maatilan emäntien tekstejä, emännyydestä, miniänä olosta, elämästä maatilalla ennen ja nykyään.
Maistiaisiksi teille Riitta Mikkolan runo.
OSAAN HIUKAN RUNOILLA
Osaan hiukan runoilla
ja vielä jotenkuten rakastaa.
Mutta harvoin minä runoilemalla rakastan.
Vaan joskus rakastan silittämällä paidan
ja valitsemalla oikeansävyisen kravatin,
tekemällä pari voileipää evääksi muovipussiin
kiireisen lähtijän etuistuimelle.
muistuttamalla kukkarosta ja kännykästä
ja lohduttamalla ikkunasta perääsi katsovaa koiraa.
Joskus myrskyisenä talviyönä, kun sähköt ovat katkenneet
rakastan nousemalla ylös ja menemällä taskulampun valossa
aukaisemaan kymmeneksi minuutiksi kaikki sikalan ovet,
ja toistan sen puolentoista tunnin välein
vaikka aamuun asti, kunnes ilmastointi taas toimii.
Ja joskus rakastan kiipeämällä kuivurin pölyisiä rappusia,
kun sinä nukut ja koko kylä nukkuu
ja elosalamat valaiset taivasta.
Ylimpään kerrokseen
askelma askelmalta
kiipeän ja toistan
en pelkää, en pelkää.
Vaikkei rohkeaksi tee minua
kenenkään rakkaus.
Teoksesta Emäntävoimaa! Kustantaja Maahenki
